Lukeminen on lempiharrastukseni. Olen ollut ahkera kirjastokävijä siitä lähtien, kun opin lukemaan. Ja rakastin sitä, kun minulle luettiin ääneen ennen lukutaidon kehittymistä. Osasin kirjakerhon kirjat ulkoa, ja jos isä yritti jättää sivuja välistä päästäkseen hieman vähemmällä, huomasin heti, että tarinasta puuttuu osa, enkä suostunut lyhennettyyn versioon. Nykyisin käytän edelleen paljon kirjastoa, tosin aikaa lukemiselle on valitettavan rajallisesti, ja useinkin joudun palauttamaan kirjoja ehtimättä avatakaan niitä laina-ajan sisällä. Hankin kirjoja myös ostamalla, vaikka yritänkin pitää kokoelman hallinnassa ja ostaa vain teoksia, joita tulisi varmasti luettua ja joiden tarina kestää useammankin lukukerran. Matkoilla on mukavaa lukea pokkareita, joita onkin meille kertynyt aimo pino. Matka- ja ruokakirjoja on myös mielenkiintoista selailla ja kerätä ideoita uusiin keittiökokeiluihin tai haaveilla kaukaisista kohteista.
Kuvasin muutaman otoksen takkahuoneesta, jossa on lokoisa luku- ja päikkäritunnelma. Kirjakaappi on appiukon tekemä. Kaapin ovet ovat vanhoja ikkunoita, jotka saivat uuden elämän kaapistossa.
Kaunein kirjani on edesmenneen muotisuunnittelijan Alexander McQueenin töistä koottu Savage Beauty, jonka hankin pari vuotta Nykin Metropolitan Museum of Artista. Alexander McQueen on ollut mielestäni yksi maailman huikeimmista lahjakkuuksista ja hänen töistään koottu näyttely oli valtavan kaunis ja vaikuttava elämys. Kirjan kansi on hologrammi, jossa McQueenin kasvot vaihtuvat pääkallon ja kasvokuvan välillä. Widows of Culloden -kokoelman skottiruutuinen mekko olisi ensimmäisenä vaatehankinnoissa, jos saisin lottovoiton...
Dickens ja Dostojevski kuuluvat klassikkolemppareihini, mutta niitä varten täytyy olla omanlaisensa mielentila ja etenkin rauhassa aikaa syventyä, että niiden maailmaan voi uppoutua ja eläytyä. James Joycen Ulysseksen hankin viime syksynä kirjamessuilta, ja se odottanee vielä tovin vuoroaan, ennen kuin edes yritän siitä ottaa selkoa. Haasteita ja haaveita riittää myös kirjamaailmassa rajattomasti.
Lukunurkkana toimii Askosta hankittu valkoinen vuodesohva. Valkoinen sohva oli hankinnassa jo pidempään, ja yritän pitää mäyräkoirani erossa siitä, että se pysyisi edes tovin valkoisena, mutta mamman sohva on tietenkin se kaikkein kiinnostavin paikka talossa, päätellen päällykseen ilmestyneistä mustista karvakasoista. Torkkupeitto on lapsuudenpeittoni, johon on vuosien varrella vaihdettu useampi päällyskangas, viimeksi nyt tätä nurkkausta varten. Suunnittelin vielä tiffany-valaisinta lukulampuksi, mutta en ole ehtinyt sellaista vielä etsiskellä mistään.
Tämä viikonloppu oli täynnä hyvää ruokaa ja rakkaita ihmisiä, vierailimme koko perheellä Whipped Creamin eli Kermiksen luona. Lupsakkaa sunnuntaita!
