Hengähdystauko kiireeltä

Hyvää perjantaita!

Tämä viikko on mennyt kiirehtiessä paikasta toiseen, enkä ole valitettavasti ehtinyt istahtaa kirjoittelemaan tännekään. Tänään minulla on kuitenkin vapaapäivä ja vaikka sekin menee puuhastellen yhtä ja toista, päätin että tulen kertomaan kuulumiset.

Vaikka onkin ollut kiire, tämä viikko on ollut oikein hyvä. Muun muassa keskiviikkona olin mukana järjestämässä erästä työhyvinvointiseminaaria ja pääsin myös kuuntelemaan puhujia. Veikka Gustafsson kävi kertomassa vuorikiipeilykokemuksistaan ja puhui ryhmätyötaitojen tärkeydestä sekä itsensä voittamisesta. Veikka varmasti tiesi mistä puhui, voin vain kuvitella minkälaisia asioita pyörii päässä kun seisoskelee Himalajan juurella ja ylös pitäisi päästä...
Tapahtuman pääpuhuja oli Tom Pöysti. Hän sai jutuillaan ja imitaatioillaan yleisön nauramaan miltei tauotta koko puolitoistatuntisen esityksensä ajan. Toivon, että naurunremakasta huolimatta porukalle jäi myös jotain muutakin käteen Pöystin puheesta sillä hänen perimmäinen asiansa on minusta aihe, josta olisi syytä pitää enemmänkin polemiikkia. Pöysti nimittäin puhui itsetunnosta, etenkin suomalaisesta sellaisesta. Meillä kun on tapana vähätellä itseä hanakasti ja olla usein kateellinen toisille. Olisi tärkeää opetella nostamaan sitä omaa häntää ja nauttimaan siitä mitä itsellä on. Asia jäi mieleeni kytemään ja halusin kirjoittaa nuo asiat ylös tännekin jotta muistan ne vastaisuudessakin.

Asiasta kolmanteen: tänään saamme vieraiksemme tänne Jyväskylään minun vanhempani ja Cherryn. Kohta alan laittaa paikkoja kuntoon ja tietenkin valmistamaan herkkuja illaksi. Aloitin puuhapäiväni superaamiaisella:

Pari kuppia kahvia, banaanien alle piilotettu puuroannos sekä appelsiini. Ne ovatkin tähän aikaan vuodesta hurjan hyviä ja makeita! (Koristepallon päätin säästää seuraavalle aterialle.) Taustalla kuvassa häämöttää myös talviaamujeni pelastus: kirkasvalolamppu. Siitä saa energiaa ja valoa vuoden pimeimpään aikaan. Olisin halunnut laittaa kuvitukseksi tähän postaukseen myös näkymiä aamiaishuoneeni ikkunasta, mutta siellä on niin harmaa päivä että päätin jättää kuvien ottamisen johonkin aurinkoiseen aamuun.
Nyt otan imurin käteeni ja alan siivoamaan! Palaan varmasti päivittämään tunnelmia viikonlopun mittaan.

Karkkipäivä

Lauantai on lasten ja lastenmielisten lempipäivä, koska silloin saa karkkia! Olemme J:n kanssa sopineet että kerran viikossa syödään karkkia, ja tottahan nyt lauantai on oiva karkkipäivä. Tällaiselta näyttää meidän olohuoneen pöydällä tänään:

Päästään maistamaan legendaarisia Merkkareita! Minun oli myös pakko napata kaupasta mukaan Milkan uusi Choco&Popcorn-suklaalevy, koska onhan sitä nyt maistettava kun joku on keksinyt yhdistää nuo kaksi asiaa. Kuin hajuvesi ja lihapullat..? Lisäksi J on valikoinut itselleen pussillisen irttareita. Kylläpä nyt kelpaa odotella illan Putousta!

Perjantai!

Luvassa vapaa viikonloppu. Lekottelua, ulkoilua ja sopivasti aikaa olla keittiössä loihtimassa herkkuja. Haaveilen pitkään nukkumisesta, heräämisestä ilman herätyskelloa, pitkästä aamiaistuokiosta, hiihtolenkistä, parin tarpeellisen hankinnan shoppailemisesta, paikkojen järjestelystä, takkatulen ääressä lukemisesta, myöhään valvomisesta, elokuvaillasta sohvalla ja monesta muusta ihanasta vapaa-ajan puuhasta. Yleensä viikonloppu ei millään riitä kaikkeen, mistä viikolla haaveilee, mutta ainahan vapaasta nauttii kyllä täysillä ilman ohjelman mukaista toteutumista.

Perjantai-illan ateria oli tänään salaattiannokset ja juustokuorrutteiset uunimakkarat. Balsamico ja Ikean (!) sinappi olivat makoisia höysteitä.

Kävin kukkakaupasta tulppaanikimpun, siitä tuli kaunis vihreän koristeen kera. Hyvää viikonloppua kaikille!

Kotiliesi

Tervehdys blogimaailmaan minunkin puolestani! Illan piristys on tänään pikaruoka -tortillat ja itse tehty guacamole. Tai no, niillä nimillä meillä kutsutaan ruokia, joiden kuvittelemme olevan tortilloja ja guacamolea. En ole koskaan maistanut aitoja meksikolaisia. Ostamme tortillalätyt valmiina, samoin salsakastikkeen. Nykyään tosin pyrimme mahdollisimman paljon välttämään valmismaustettuja kastikkeita ja yleensä sellaisia juttuja, jotka voi vähän vaivaa näkemällä tehdä itsekin. Valmiselintarvikkeissa on usein turkasen paljon suolaa ja mikään muu ei oikein maistu sen alta. Eilen Tomi Björk otti Master Chefissä voimakkaasti kantaa samaan asiaan, eikä suostunut edes maistamaan annosta, jossa kilpailija oli käyttänyt kaupan vihreää currya ja pakastekasviksia. 

Guacamole tehtiin tänään blenderissä syöntikypsistä avokadoista, joita kaupoista saa nykyään erinomaisesti, kiitos sen kuuluisan some-pastareseptin. En tullut edes googlettaneeksi, mitä oikeaan guacamoleen laitetaan, meillä avokadoista tuli kuitenkin herkullista "guacamolea" näin:

5 syöntikypsää avokadoa 

3 kynttä valkosipulia

sitruunamehua

suolaa

tilkka oliiviöljyä

tujaus chilijauhetta

Ainekset sekoitetaan blenderissä tahnaksi. 

Pahoittelen kuvan valotusta ja muutenkin heikkoa laatua. Käytössäni on tällä hetkellä vain kännykkäkamera, pokkari ei toimi sitäkään vähää ja järkkäri on vasta hankintahaaveissa. Kuvassa valmis tahna. Avokadot olivat todella kypsiä ja osin hieman tummuneita, mutta maku oli kelmeästä värityksestä huolimatta herkullinen! Kuvassa taustalla viime aikainen loputon ilonaiheemme- uuden kodin mukana tullut kaasuliesi. Etenkin mies on haaveillut kaasuliedestä jo vuosia ja nyt se vihdoinkin meillä on. Itse en vielä ole kovin paljon ehtinyt sitä kokeilla, mutta miehen mukaan ruuanlaittoon on tullut ihan uutta ulottuvuutta. Ei minustakaan meillä nykyään ainakaan aiempaa huonommin syödä...

Mukavaa iltaa, nyt sohvaperunaksi.